tiistai 19. joulukuuta 2017

Työharjoittelu Takomo Alkutulessa

Suomi 100 -projektin aikana meillä oli myös työharjoittelu. Pääsin työharjoitteluun Takomo Alkutuleen Keuruulle, jossa vietin seuraavat kuusi viikkoa harjoitellen sepän töitä.

Vastaanotto oli lämmin ja ystävällinen, ja pääsin heti tekemään töitä kunnolla. Ohjaajana toimi yrittäjä Eetu Summanen.









Ensimmäisenä Eetu laittoi minut tekemään koukkuja tuleviin naulakoihin. En ollut aikaisemmin tehnyt juurikaan koukkuja, joten tämä oli uutta ja ihmeellistä. Yllättävän haastavaa.









Ensimmäinen satsi valmiina.



















Kaiken kaikkiaan tein 35 kpl koukkuja yhteensä.





Seuraavaksi aloin tekemään sitten taustalevyjä naulakoille.



















Taustalevyihin tehtiin pallopäävasaralla molempiin päihin ja reunat käytiin läpi vasaralla. Päätyjä myös levitettiin vähän.















Yhdeksän naulakkoa valmiina käsittelyä varten. Naulakon kaikki osat harjattiin teräsharjalla, jonka jälkeen koukut niitattiin kylmänä kiinni taustalevyyn.














Naulakot värjättiin grafiittivoiteella joka kuivui noin vuorokauden yli. Lopuksi voide kiillotettiin rätillä.

Kuvassa näkyy myös muutama hiilihanko, joita tein yhteensä kuusi kappaletta.
















Seuraavaksi oli tiedossa erittäin uusi ja haastava työ. Näyttötyöksi tein pari kirvestä.

Ensimmäisenä materiaali (jousteräs) taottiin konevasaralla kuvassa näkyväski patukaksi, johon merkattiin tulevien kirveiden mitat.











Patukat leikattiin irti toisistaan, porattin kolme reikää kohtaan, johon tulee varsi kiinni sekä lävistettiin.

Tämän jälkeen reiät levitettiin tuurnilla oikean kokoisiksi.














 Terät levitettiin haluttuun muotoon. Seuraavaksi oli tiedossa terien hionta sekä teroitus.





























Teroituskuvia.




































Teroituskuvia.











Varret karkeassa muodossa. Tein kaksi erilaista kirvestä: toinen oli enemmän heittämiseen tarkoitettu kirves ja toinen enemmän retkikirveen tyyppinen. Varsia en kerennyt tekemään ihan loppuun asti työharjoittelussa mutta jatkoin kirveiden työstöä koululla.

Viimeisteltynä. Päätin käyttää hieman nahkaa varsiin. Olin tyytyväinen lopputulokseen.











Tein myös terille omat suojat paksusta (3mm) nahasta. Nahka ensin leikattiin muotoonsa, jonka jälkeen se niitattiin sisarniiteillä. Lopuksi terä laitettiin suojan sisälle suojattuna ja nahka kasteltiin märäksi. Nahka kuivui vuorokauden.











Toisesta kirveestä kuva.











Paras työharjoittelu tähän mennessä. Pääsi tekemään paljon ja opin todella paljon uutta asiaa. Kiitokset siitä Eetulle!


Linkki Eetun sivuille:
http://www.takomoalkutuli.fi/



Suomi 100 -projekti

Seuraava lukuvuosi alkoi Suomi 100 -projektilla. Tarkoituksena oli jakaa kaikki toisen vuoden opiskelijat sekä osa kolmannen vuoden opiskelijoista ryhmiin, jotka käsittelevät Suomen historiaa vuosikymmenittäin: 20-, 30-, 40-luku jne.

Meidän ryhmä sai vuosikymmeneksi 1960-luvun. Muutaman päivän pähkäilyn jälkeen saimme ideat tuotteistamme ja lähdimme suunnittelemaan niitä. Itse päätin tehdä mikrofonitelineen ja koristemikin.







Inspiraation sain vasemmalla olevasta kuvasta. Omasta mielestäni kyseinen mikrofonityyppi on esteettisesti miellyttävän näköinen ja klassinen tyyli. Lähdin tältä pohjalta tekemään mikrofonia.














Ensimmäisiä suunnitelmia mikrofonista. Aluksi ajattelin, että teen sen lattaraudasta ja hitsailen palat yhteen. Kokeilun jälkeen totesin, että se ei onnistu ja vaihdoin tyyliä haastavampaan mutta toimivampaan kokonaisuuteen.

















Päädyin tähän ratkaisuun: tein pohja- ja päälilevyt 1,5mm pellistä, verkkoa kaksi kerrosta sisälle sekä 1mm pellistä tein sivut ja kuvassa näkyvän pannan.





















Hiekkapuhallettuna.





























Jalustan kanssa oli ongelmia, koska en saanut päätettyä minkä tyylisen jalan teen, joka pysyisi myös tukevasti pystyssä. Hetken miettimisen jälkeen päädyin vaihtamaan taas toteutustapaa.







Kuva-artesaani opiskelijan ottama kuva.

Kyseinen jalkatyyppi osoittautui parhaaksi: sen saa kasaan ja on myös tukeva.

Päätin maalata telineen ja mikrofonin kultaiseksi, koska "kultainen 60-luku".


















Lähempi kuva mikrofonista.














Debriefing:

Kaiken kaikkiaan projekti oli haastava ja mukava tehdä, mutta ajankäyttö oli suoraan sanoen perseestä. 12 viikkoa oli aikaa projektille, josta suurin osa kului siihen, että opiskelijat pyörittelevät päitään ja peukaloitaan koululla kun ei kukaan tiedä mitähän tänään pitäisi tehdä. Koko projektin sain tehtyä alle viidessä viikossa, joten yksi jakso olisi riittänyt tähän projektiin aivan varmasti.

Olen puhunut.

tiistai 16. toukokuuta 2017

Takomista ja työharjoittelua

Hommat menee kovaa vauhtia eteenpäin ja työharjoittelukin on jo takana. Ennen työharjoittelua kävimme läpi takomisen perusasioita opettajan ohjeistuksella: venytys, lävistäminen, levittäminen yms. Oli tosi hyvä, että näitä käytiin läpi ennen työharjoittelua, koska menin Manalan Pajalle työharjoitteluun kuudeksi viikoksi.

Tässä muutamia töitä mitä tein harjoitusmielessä:




Lehden takominen oli ensimmäinen harjoitustyö koululla (Vasemmalla)

Toiseksi harjoitukseksi tein "käärmeen", jossa tuli harjoiteltua muun muassa taivutusten tekemistä (Oikealla)










Työharjoittelupaikalla vastaanotto oli erittäin lämmin ja ystävällinen. Ohjaajinani toimi Markus ja Miika. Ensimmäiset viikot tein vähän kaikenlaista hommaa, jotta sain vähän tuntumaa pajan työtapoihin ja erilaisiin työvälineisiin ja materiaaleihin. Kuvissa kerron enemmän työvaihesta ja mihin tarkoitukseen ne tulivat.





Ensimmäisenä pääsin tekemään lenkkejä pyöröteräksestä. Yllättävän haastavaa! Monia asioita pitää ottaa huomioon jotta lenkeistä tulee tiukkoja ja oikean kokoisia. Ensimmäiset lenkit olivat aika huonoja mutta onneksi oli lositavat ohjaajat niin hommat alkoivat sujumaan, kunhan ymmärsin mitä piti ottaa huomioon.











Tämä homma oli mielenkiintoista. Teimme Markuksen kanssa yhdessä ruostumattomista teräspaloista kitaraan pantoja.








Ensin palat taottiin kuvan mukaisesti.




















Sitten palat taivutettiin kahdesta kohtaa 90 asteen kulmiin.



















Seuraavaksi taivuttettiin palat haluttuun muotoon erikoisella taivutusvälineellä.

Pannat harjattiin ja kiilloitettiin lopuksi.












Toinen vastaava työ oli tehdä samasta materiaalista vyönsolkia soittimiin.























Työpaikalla piti tehdä myös näyttötyö. Päätimme yhdessä ohjaajien kanssa, että teen grilliritilöitä kaksi kappalletta, joihin tulee neljä jalkaa, kantokahva ja paikka kantokahvalle. Materiaaleina oli lattarauta sekä valmis teräsverkko.



Yllä kehästä kuvia





















Valmiit tuotteet. Jalat hitstattiin MIG:llä kiinni runkoon. Kahvanpidike tehtiin kolmesta lattaraudan palasta, jotka hitsattiin kiinni runkoon ja täyttöhitsausmenetelmää käyttäen täytettiin ja hiottin kuvassa olevaan muotoon. Kantokahvat teki Markus itse. Seuraavaksi pitää vain harjata ja laittaa myyntiin.

Alla kuva viimeistellystä ritilästä.





























Oli aivan loistava paikka olla töissä. Helvetin kova työporukka ja loistava työilmapiiri. Suosittelen ehdottomasti! Käykää katsomassa pajaa ja ostakaa hienoja käsintehtyjä tuotteita!



maanantai 19. joulukuuta 2016

Huonekaluja ja palaneita sormia

Tehtävänantona oli suunnitella ja toteuttaa huonekalu. Päätin tehdä emännälleni vuosipäivälahjaksi kukkapöydän, koska sellaista ei meillä vielä ollut.





Ensimmäinen versio kukkapöydästä. Ajattelin tehdä varren kahdesta putkesta, jotka taivuttaisin kuvassa näkyvään muotoon. Putket jatkuisivat alas asti, joista tulisi jalat pöydälle. Pitäisi vaan hitsata kolmas jalka, jotta pöytä pysyisi pystyssä.




















Mietimme opettajan kanssa hetken millä saisimme taitettua putket fiksusti ja tehokkaasti. Parin testin jälkeen päätimme tehdä kuvassa näkyvän välineen: rautarengas, johon on hitsattu lattaraudasta tehty u:n muotoinen rengas.

Kätevä laite. Toimi tosi hyvin.
















Kivan näköistä jälkeä tulee mutta... ei riitä kulma meidän laitteessa.


Hetken pohdiskelun jälkeen vaihdoin sunnitelmaa lennosta ja päätin kahden putken sijaan tehdä kolme putkea, jotka sitten hitsaan yhteen.


















Taivutukset valmiina! Nyt vaan rälläkällä putket poikki sopivasta kohdasta ja kevyt hionta päistä.
















Kannen suunnittelua.. Harpilla sai tehtyä kivan ympyrän, nyt piti vaan keksiä minkä kokoinen olisi hyvä.

Kahvi auttaa, onneksi.












Ensimmäiset hitaukset valmiina.

Käytin tason hitsaamiseen TIG:iä, koska se soveltuu siihen hyvin (ja pidän TIG:stä enemmän).

Haastavaa oli saada lattaraudasta tehty reuna ja ohut pelti sopivasti sulamaan ja kiinnittymään ilman, että kumpikaan ei sula liikaa. Onnistuin onneksi kohtalaisen hyvin.


















Kansi kasattu. Seuraavaksi hitsaus varteen ja hiekkapuhallus.


















Hiekkapuhallettu. Kivasti hävisi lämmön aiheuttamat värit ja saumat puhdistuivat kivasti kanssa.

Seuraavaksi lakkaus ja maalaus.



















Tarkempi kuva hionnan ja puhalluksen jälkeen.
Huomioi, että kansi on pelkästään puhallettu tässä vaiheessa.




















Valmis! Hiottu, puhallettu, lakattu ja maalattu.

Olen tyytyväinen. Tuli yllättävän hyvää jälkeä kun puhalsi hiekalla ja lakkasi. Kiva matta pinta mutta hiekan tekemä tekstuuri näkyy metallin pinnassa.

Poltin sormet monta kertaa tätä tehdessä, joten parempi ollakin tyytyväinen :D












Kuva kotoa. Sopii omasta mielestäni ympäristöön kivasti. Pöytä hakee vielä omaa paikkaansa kotona mutta eiköhän se jostain löydy.



Jälleen kerran oli kivaa ja mukavan haastavaa tehdä tätä työtä.

Työhön meni yllättävän vähän aikaa, joten jatkossa täytyy suunnitella joitain koristeita tai vastaavia, jotta saa ajan käytettyä paremmin.



Ensi jaksossa sitten takomaan. Siitä lisää helmikuussa sitten.








tiistai 8. marraskuuta 2016

Ensimmäiset kosketukset omaan linjaan -part 5, vyönsolki

Seuraavana oli tiedossa vyönsoljen tekeminen. Ajattelin tehdä isälle vyönsoljen isänpäivälahjaksi pronssista. Isäni tykkää golfata, joten tein hänelle golf-aiheisen vyönsoljen.


Ensin piti jälleen piirtää 1:1 -malli paperille jonka jälkeen kuva kopioitiin, leikattiin irti paperista ja kopioitiin kipsille hiilipaperin avulla. Tämän jälkeen kaiverrettiin negatiivikuva kipsille.






En ollut varma miltä se tulee näyttämään valmiina mutta ajattelin kokeilla onneani ja nähdä miltä se näyttää.















Seuraavaksi sulatimme juustokuorivahaa juoksevaksi ja "maalaismme" kipsin päälle kerroksittain vahaa. Vahakappaleeseen tehtiin pienet päästöt reuonoille vinottain, jotta kappale lähtee irti valuhiekasta.

Käytimme siis hiekkavalua: otetaan muotti, johon tiivistetään öljyhiekkaa muutamassa kerroksessa  pakkasessa olleeseen vahamallin päälle, irroitetaan hiekasta, painetaan takaisin ja pistetään talkkia päälle ja tiivistetään nurjapuoli hiekkaan. Lopuksi tehdään valureikä ja valetaan materiaali reiästä sisään. Tiedossa oli, että valu ei ole niin tarkkaa kuin aikaisemmassa menetelmässä mutta siitä ei tullut ihan sellaista kuin olin ajatellut.











Viilattu, hiottu ja kiillotettu tuote. Pinnasta tuli todella huokoinen ja epätasainen, mihin en ole täysin tyytyväinen.


Toivottavasti isä pitää tästä! Sehän tässä ratkaisee kaiken.