tiistai 8. marraskuuta 2016

Ensimmäiset kosketukset omaan linjaan -part 5, vyönsolki

Seuraavana oli tiedossa vyönsoljen tekeminen. Ajattelin tehdä isälle vyönsoljen isänpäivälahjaksi pronssista. Isäni tykkää golfata, joten tein hänelle golf-aiheisen vyönsoljen.


Ensin piti jälleen piirtää 1:1 -malli paperille jonka jälkeen kuva kopioitiin, leikattiin irti paperista ja kopioitiin kipsille hiilipaperin avulla. Tämän jälkeen kaiverrettiin negatiivikuva kipsille.






En ollut varma miltä se tulee näyttämään valmiina mutta ajattelin kokeilla onneani ja nähdä miltä se näyttää.















Seuraavaksi sulatimme juustokuorivahaa juoksevaksi ja "maalaismme" kipsin päälle kerroksittain vahaa. Vahakappaleeseen tehtiin pienet päästöt reuonoille vinottain, jotta kappale lähtee irti valuhiekasta.

Käytimme siis hiekkavalua: otetaan muotti, johon tiivistetään öljyhiekkaa muutamassa kerroksessa  pakkasessa olleeseen vahamallin päälle, irroitetaan hiekasta, painetaan takaisin ja pistetään talkkia päälle ja tiivistetään nurjapuoli hiekkaan. Lopuksi tehdään valureikä ja valetaan materiaali reiästä sisään. Tiedossa oli, että valu ei ole niin tarkkaa kuin aikaisemmassa menetelmässä mutta siitä ei tullut ihan sellaista kuin olin ajatellut.











Viilattu, hiottu ja kiillotettu tuote. Pinnasta tuli todella huokoinen ja epätasainen, mihin en ole täysin tyytyväinen.


Toivottavasti isä pitää tästä! Sehän tässä ratkaisee kaiken.


Ensimmäiset kosketukset omaan linjaan -part 4, korjut ja hienovalu

Riipuksen kanssa samaan aikaan tein myös toista hopeaesinettä. Päätin tehdä sormuksen itselleni.

Prosessi oli täsmälleen samanlainen, kuin edellisessä työssä: vahamalli, kuusi, kipsi, vahanpoltto, valu. Poikkeuksena oli, että en tällä kertaa piirtänyt juurikaan kuvia vaan suunnittelin sitä mukaan kun tein.





Halusin tehdä jotain erilaista taas, joten päätin tehdä omat nimikirjaimet sormukseen mutta riimuilla.


Ensimmäsinen vahamalli oli ihan jäätävän kokoinen.



















Materiaalia pois reilusti, nyt näyttää paremmalta.







Suoraan valusta. Näkyy kuusen "oksat" kivasti.

Oikealla toinen kuvakulma.



















Lisää kuvakulmia.
























Viimeistelty. Nice!






Onnistui kyllä hyvin! Olin itsekin yllättynyt lopputuloksesta.

Toivottavasti teen lisää sormuksia!






Ensimmäiset kosketukset omaan linjaan -part 3, korjut ja hienovalu

No niin. Sitten saimme tehtäväksi suunnitella ja toteuttaa hienovalumenetelmää käyttäen jokinlainen koru. Tarkoituskena oli aluksi tehdä riipus mutta tein myös sormuksen, koska jäi aikaa tehdä myös toinen.


Olin maininnut kaverilleni, että meillä tulee hienovalu jossain vaiheessa joten minulla oli jo asiakastilaus tulossa.

Kaverinin tyttöystävän äiti sai syntymäpäivälahjaksi tatuoinnin lapsiltaan, jonka pohjalta piti tehdä hänelle samantyylinen riipus.







Tästä siis piti tehdä jokinlainen riipus. Sain vapaat kädet mutta riipuksessa tuli olla kuu ja kuvassa näkyvät neljä tähteä.












Sain raapusteltua jonkinlaisen omanlaisen kuvan. Sitten täyty lähteä toteuttaaman sitä. Aluksi valtsin jonkinlaisen kaiverrusvahan ja laitoin halutun kokoisen kuvan vahan päälle ja pistin kuvan läpi ääriviivat neulalla.

Sitten vaan kaivertamaan. Monen tuskaisen päivän jälkeen sain tehtyä kunnollisen ja itseäni miellyttävän muotoisen kappaleen.












Seuraavaksi piti saada kuvassa näkyvä "nauha" kiinni kuuhun ja kiinnittää tähdet myös...

















Lopputulos oli kutakuinkin tämä. Olin ihan tyytyväinen ja päätin kokeilla onneani ja nähdä onnistuuko valu vai ei.















Valutekniikkahan perustuu siihen, että ensin tehdään valmiin tuotteen näköinen vahamalli, mahdollisimman tarkasti. Sitten mallit kiinnitetään "kuuseen" (vahatikku, johon kiinitetään mallit eräänlaisilla "oksilla"), laitetaan muottiin ja kaadetaan muottiin kipsi.

Kipsi kuivuu noin vuorokauden jonka jälkeen kipsi laitetaan höyrytysuuniin pariksi tuntia. Kun hörytys on valmis, kipsimuotti menee karkaisu-uuniin noin neljäksi tai viideksi tunniksi polttamaan vahat pois. Sitten alkaa varsinainen valu.

Muotti menee alipainevalukoneeseen, sulatetaan haluttu materiaali (tässä tapauksessa hopea tai pronssi) ja kaadetaan sula materiaali muottiin sisälle. Annetaan jäähtyä hetken aikaa, pestään kipsi pois ja irroitetaan kappaleet kuusesta.


Sitten viimeistellään kappaleet viilaamalla, hiomalla ja kiillottamalla. Alla hieman prosessi kuvia.








Viimeistelemätön, suoraan valusta tullut kappale.


















Viilattu, kiillottamaton.





















Viimeistelty ja kiilloitettu valmis tuote.








Kokonaisuudessaan prosessi oli haastava ja mukava, vaikka välillä meinasi toivo mennä. Onneksi siitä tuli näinkin hyvä niin uskaltaa antaa riipuksen eteenpäin!

Ensimmäiset kosketukset omaan linjaan -part 2, pannunalunen

Seuraavana tehtävänantona oli tehdä pannunalunen (TAAS) mutta se piti toteuttaa irtopaloista. Tarkoituksena oli, että jokaiselle tulee pari-kolmisenkymmentä hitsaussaumaa tehtäväksi, eli hitsausta hitsausta.

Jälleen kerran ei mennyt kauaa kun sain idean mitä lähden toteuttamaan. Päätin tehdä pannunalusen samankokoisista neliöistä / suorakulmioista. Materiaalina käytin 80mm lattarautaa, koska se oli tarpeeksi isoa ja miellytti silmää.

Ensin piirtämäni kuvan perusteella leikkasin lattaraudat haluttuun kokoon, jonka jälkeen lähdin sommittelemaan kappaleiden paikkoja.

Sitten hitsaus. Ensin heftasin migillä kappaleet kiinni toisiinsa ja tigillä tein lopulliset kantavat saumat. Jälleen kerran muistutin itseäni miten inhoan käyttää migiä, koska se roiskii hirveästi. Sain myös palovammat molempiin käsiini ranteesta olkapäähän, koska hitasin t-paita päällä tigillä... Tulipahan sekin opittua!

Kun kappaleet oli kiinni, putsasin alusen kulmahiomakoneella kirkkaaksi. Tämän jälkeen päätin vielä lämpökäsitellä pannunalusen, jotta saisin siihen mukavat värit ja jotain mielenkiintoa. Se näytti hieman tylsältä ilman mitään värjeä.








Tässä vielä kuva lopullisesta työstä. Se on hieman likainen, koska käytimme sitä pannunalusena seuraavassa työtehtävässämme. Tästä lisää myöhemmin


Ensimmäiset kosketukset omaan linjaan -part 1, seinäkello

Kiertopajat takana, nyt alkaa oman linjan työt. Ensimmäiset päivät kävimme yhdessä läpi mitä meidän tulisi tehdä tänä vuonna.

Ensimmäinen tehtävänanto oli seinäkello, joka piti tehdä erilaisista paloista. Muutaman suunnittelutunnin jälkeen sain idean, että teen Vegvísirin, koska se voisi näyttää kivalta sienällä ja se on hieman erilainen.

Valitettavasti vaha puhelimeni ei toiminut niin kuin olin ajatellut sen toimivan, joten menetin noin 400 kuvaa muun muassa prosesseista. Yritän kompensoida sitä tekstillä.

Ensimmäisenä lähdin piirtämään kuvan ko. kellosta 1:1 -kuvana. Kun kuva oli valmis, mittasin pyöröteräksestä tarvittavat mitat suuntanuolille ja kellon taustalle. Suuntanuolet katkaisin sahauskoneella, joka sijaitsee meidän tarvikevarastossa. Käytin 3mm ja 6mm pyöröterästä. Seuraavaksi hitsasin suuntanuolet yhteen tig-hitsausta käyttämällä, koska tig:llä saa sulatettua metallit tiukasti yhteen ilman lisäainelankaa.

Seuraavaksi leikkasin kellon taustan 1mm teräslevystä käsileikkurilla.

Lopuksi, kun kaikki osat oli kasattu ja valmiina kiinnitystä varten, kävin maalaamossa maalaamassa suuntanuolet mustaksi ja taustan valkoiseksi. Viimeisenä suuntanuolet niitattiin kiinni taustalevyyn. Keskelle piti porata vielä reikä, jotta saadaan kellokoneisto kiinnitettyä.







Tässä vielä kuva valmiista työstä.
















Kello onnistui kohtalaisen hyvin. Pieniä vaikeuksia oli aluksi saada sulatettua suuntanuolissa olevat kappaleet toisiinsa mutta hyvin se meni kun vähän harjoitteli. Enpä ole tehnyt seinäkelloa sitten yläasteen.